Näytetään tekstit, joissa on tunniste tekstiä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tekstiä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

brittle as grain - hauras kuin vilja

Viisaat sanat lauloi: Pistepiste - Viljaa

Saako ihmissuhteis saikuttaa 
ja näyttää sairastodistusta 
töihin palatessa 

Vedä mut suojaan, kisko mut liikkuvast autosta 
ja pysäytä liike pidä kii riippumat mistään 
Kun oon hauras kuin viljaa, Viljaa 
Ja toivon et löydät mut pellolta 
Vaik meit on miljoona 



Joskus vaan tuntuu siltä et haluais nukkua kaiken pahan pois. Ei ajatella mitään, ei kuunnella mitään, ei vaan yksinkertaisesti tehdä mitään. Itselläni on ollut tä tunne nyt maanantaista asti, enkä tiedä koska loppuu. On tosiaan tapahtunut aivan liikaa, aivan liian pienessä ajassa. Joskus se rajakin vaan tulee vastaan. Mietin vaan et miten mä ansaitsen tän kaiken? 
Eikä yksin asuminenkaan ei ole helppoa, eikä kukaan sitä sanonutkaan helpoksi, mutta en vain tullut ajatelleeksi kaikkea. Aina ei ole sitä kenelle purkaa tunteitaan, joskus tulee vastaan esteitä jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Voi vain toivoa, että niistä pääsee yli jollain tavalla.




Not really sure how to feel about it

Something in the way you move
Makes me feel like I can't live without you
It takes me all the way
I want you to stay


xoxo, Aino

tiistai 19. helmikuuta 2013

Back from break

Kyllähän siihe pari kuukautta meni, että sain tänne raahauduttua. Sain otettua parit kuvat jo, mutta laitan niitä tänne vasta kun olen saanut vihdoin ja viimein koneen auki.

Eli viime elokuussa muutin pois kotoa (äidin luota) yksinkertaisesti siitä syystä, että emme tulleet enää äidin kanssa toimeen. Äiti ei koskaan ole ollut minulle mikään bff, mutta viimisen vuoden aikana kun asuin kotona tilanteet kärjistyivät erittäin pahasti. Nyt onneksi voimme taas olla saman katon alla ja vietimme joulunkin poikaystäväni kanssa puoliksi hänen vanhempiensa luona ja puoliksi mun äidin luona. Tietysti välillä, kuten viime yönä, kun tunteet ovat herkässä riita syttyy todella pienistä asioista.
En ole asunut yhtään kokonaista viikkoa yksin asunnossani, kiitos poikaystäväni. Joten yksinäistä ei ole ainakssn vielä ollut. Koirakin minulla on; maltankoira nimeltään Pepe Baron. Valkoinen 5-vuotias ikiliikkuja, joka halvaantui melkein 2kk sitten. Se oli kova paikka, mutta hyvin Pepe on kuntoutunut.
Tulipas pitkä tarina :D No mutta toivottavasti jaksoitte lukea :)

Viime aikoina sattuneista syistä asiani ovat loksahdelleet paikoilleen ja niiden tärkeysjärjestys on muuttunut kokonaan. Toisaalta taas ehkä hieman liian myöhään, mutta parempi sekin. Nyt en kuitenkaan ala sen enempää avautumaan, vaan päästän teidät jatkamaan hommianne. Näette kuvia sitten joku kaunis päivä vaatimattomasta kaksiostani.

xoxo, Aino